Loppiaispäivän aamuna arvoin tapani mukaan, kuinka retkipäivän käyttäisi. Tunne päätti, että ensin Lapinjärven rypsipelloille yrittämään vuorihemppoa vuodariksi ja ehkä sitten iltapäiväksi saaristotielle pöllöjä hakemaan. Tällä kertaa pysyin suunnitelmassa.

Kun tulin rypsipellon reunaan, oli paikalla satojen peippolintujen parvi. Ulos autosta ja kaukoputki pystyyn. Ei tarvinnut katsoa kaukoputken läpi, sillä kuulin selvän vuorihempon äänen yli lentävästä parvesta! Ja sitten tuli varpushaukka, parvi hajosi ja katosi, eikä minulla ollut vielä dokumenttia yksin havaitusta kohtuullisen hyvästä lajista - eikä siten myöskään vuodaria.

Alueella on kolme eri peltoa, joita varpushaukkojen jahtaama parvi tai sen osat kiertävät, Päätin kerätä apujoukkoja ja soitin lähellä asuville Netelle ja Juhalle. Onneksi, sillä hakiessani peippolintuparvea läheiseltä toiselta rypsipellolta, pääparvi oli palannut löytöpaikalle ja Nette ja Juha olivat todistaneet kuulohavaintoni oikeaksi näköhavainnolla. Omaa näköhavaintoani sekä kuvadokumettia sain jahdata vielä jonkin aikaa. Sitä ennen ehdin jo mielessäni lisätä oman löydön ehtoon dokumentin välttämättömyydestä “...tai toinen riippumaton havainnoija todistaa” (Edellisessä postauksessa kirjasin, että kaikki omat havainnot pitää dokumentoida).

Sen pöllöreitinkin toteutin. Ei tullut lapinpöllöä, mutta vuodari mielessä mitätön mutta muuten vaan kiva viirupöllö löytyi.

9.1.2021

Viimeinen kahden työviikon välinen lauantai alkoi havainnolla nopeasti kasvavasta pakkaslukemasta. Ja toden totta, taivas oli valahtanut täyskirkkaaksi. Aamu alkoikin sitten auringonousukuvilla metsäruokinnalla - niitä iänikuisia. Siitä eteenpäin päivä jatkui muutaman potentiaalisen pikku-uikku ja lapinpöllöpaikan tarkastuksella. Ei tärpännyt. Päivän paras vuodenpinna oli varpuspöllö, eli ei mennyt kovin hyvin. Tuli vaan mieleen, että joskus ennen varpuspöllö oli melkein arvolaji retkihavaintona. Omien havaintojani tarkastelemalla, voisi ajatella että varpuspöllö olisi yleistynyt. Voi ollakin, mutta ehkä olen vaan oppinut jotain. Nyt osaan tunnistaa varpuspöllön läsnäolon tiaisten varoituksista, mikä tietenkin suuresti nostaa havaintomääriä.

10.1.2021

No entäs se viimein kahden työviikon välinen sunnuntai? Linturintamalla ei mitään, mutta sairaalan polilla piuhoihin kytkettynä mietin, että on tosiaan viimeinen aika jättää työelämä, mutta sen lisäksi kannattaisi ehkä harkita kaikesta tavoitteellisuudesta ja kilpailuista vapaata elämää! Katsotaan nyt.

Always is nice to see an owl, a pygmy owl in the picture of the week.

Kiitos palautteesta - Thanks of feedback

You can send comments or ask the photographer a question by using the form below. Your comments / questions will be published on the ‘Picture of the week’ page.