Osasin epäillä uuden jään kestoa, mutta potkukelkan laaja kantopinta pitäisi kestää hyvinkin ohuen jään. Ja olivathan nuo pilkkimiehetkin jäälle jostain menneet. On vaikeaa muistaa mitä tarkalleen tapahtui, mutta oletan siirtyneeni kelkan jalaksilta kävelymieheksi uuden jään päällä, jolloinka jää petti allani. Vettä oli ehkä vain alun verran reisille, mutta muovipohjainen kenkä kaltevalla veden peittämällä jääpinnalla ei pidä yhtään. Siispä kompuroin ankarasti pitkin pituuttani vedessä, enkä meinannut millään päästä pystyasentoon. Vasta kun tajusin siirtää jään päälle jääneen kelkan tulosuuntaan jäälle, sain tukea nousta pystyasentoon. Muutaman kerran jää vielä murtui allani, ennen kuin pääsin maihin ja autolle.

Autolla tajusin, että pääni oli paljaana. Vilkaisu jäälle kertoi karvalkkini olevan syntyneen avannon vastarannalla jäällä. Mietin, että jos jätän karvalakin siihen, syntyy valtaisa pelastusoperaatio. Pakko oli kestä kylmää vielä sen verran, että pitkällä rantapusikosta pomimallani karhakalla uitin karvalakin talteen.

Monta asiaa meni pieleen. Kyllähän minä tiesin kyseisenlaisen rantajäätaskun petollisuuden, mutta menin silti. Sitten uuden jään pinnalle mennessä en ottanu riittävää alkuvauhtia yliliukuun. Ja vielä naskalit jäivät kotiin ja jäänastat autoon! Huonosta muistista saa kärsiä monin tavoin.

Kamerani oli koko ajan sidottuna potkukelkan istuimelle, eli periaatteessa turvassa. Jostain se taisi kuitenkin roiskeita saada, sillä kaikki ei toimi ihan kuin pitäisi, eli tiedossa voi olla keikka huoltoon huomenissa.

Viikon kuvassa taistelevat sinitiaiset metsäruokinnalla auringon laskiessa kuvattuina.

Third time in my life I got through ice into cold water. I had some desperate moments in water, because there was another ice below the broken one, but it got downward below the solid ice more out. There was not so much water, only something like 70 cm, but it was almost impossible to get on feets on the very slippy ice under water. So it was quite cold bath!

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä