19.1.2021

Olipa kiva päivä Atomivoimalan lauhdevesisulan äärellä. Stressasin jo alkuun, kuinkahan minun kuntoni kestää kiivetä paksussa pehmeässä lumessa Gäddbergsön kalliolle. Se oli turha huoli. Ensinnäkin lunta siellä oli aika hillitysti. Lisäksi sinne vei jo valmis polku. Kamera, kaukoputki ja muut kamat kulkivat mukavasti pulkassa.

Sula oli suhteellisen pieni, mutta on se ollut joskus pienempikin oikein kunnon pakkastalvina. Lintuja oli paljon. Aika odotettuja kaikki. Ehkä yllättävää oli, että vielä yksitoista harmaahaikaraa oli paikalla. Vielä yllättävämpää oli, että kyhmyjoutsenilla ei ollut mennyt kovin hyvin. Peräti viisi ruumista kellui jään reunalla merikotkien, korppien ja varisten riepoteltavina. Merikotkia oli peräti 15, mutta mitää suurta intoa niillä ei näyttänyt olevan käydä lihoihin käsiksi. Varmaankin niillä on riittänyt pakkasten uuvuttamia lintuja enemmänkin. Sekin oli minusta yllättävää, että kaikki kuolleet kyhmyjoutsenet olivat vanhan valkeita. Kuitenkin harmaita viime kesän poikasia oli aika paljon vielä elossa olevien joukossa.

Paluumatkalla ilahdutti vielä komea ukkometso tietä ylittämässä. Menneen syksyn ja nyt talven aikana olen nähnyt metson niin monta kertaa, ettei kyse voi olla sattumasta. Niitä on tavallista enemmän.

22.1.2021

Olin taas ydinvoimalan sulan partaalla. Totesin, että kuolleita kyhmyjoutsenia olikin kuusi. Niistä nauttimassa oli komeat 22 merikotkaa - kaikki yhdellä kertaa näkyvissä. Muuten ei mitään erikoista. Matkalla olin tietenkin tarkkana pöllöjen suhteen - yksi varpuspöllö näkyi.

23.1.2021

Sääennuste lupasi navakkaa lounaasta ja plusasteita eikä sadetta. Suuntasin Emäsalon kärkeen ajatuksella, että lounainen olisi tuonut lokkeja Itämereltä Suomen rannikolle. Olin oikeassa. Lokkiliikennettä oli kohtuullisesti, mutta ei mitään vaaleasiipistä lokkia tai pikkukajavan näköistä. Hämmästyttävää oli kuitenkin peräti kahden naurulokin näkeminen kalalokkien parvissa. Vesilintuliikennettä ei juuri ollut, mutta en edes odottanut,

Paluumatkalla pysähdyin Haikonselällä, jossa oli jo pilkkijöitä jäällä. Ei yhtään lokkia kuitenkaan.

Päivän uutinen oli ohotanlokin löytyminen Kuusankoskelta. Varmaan sekin lokkituulten tuoma eteläiseltä itämereltä - jo aiemmin tänne länteen eksynyt. Lokin oli nähty lähtevän lounaan suuntaan eli tänne päin.

24.1.2021

Ohotanlokki valvotti minua yöllä. En aikonut lähteä sitä Kuusankoskelle bongaamaan, mutta mietin, minne se täällä voisi päätyä. Veikkasin Loviisan sulaa todennäköisimmäksi paikaksi. No, aamulla varhain lokki oli takaisin löytöpaikalla ja minä turhaan saaristotiellä. Viirupöllö sentään näkyi hyvin laihana lohtuna.

A flock of Yellowhammers in panic. Tiem to feed seems to be very short because the flock is staying for a very short periods in land at time before eascaping again.

Kiitos palautteesta - Thanks of feedback

You can send comments or ask the photographer a question by using the form below. Your comments / questions will be published on the ‘Picture of the week’ page.