Viikon kuvassa kalasääski kantaa lahnaa, jonka korppi lopuksi vei.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä

Ennen vanhaan pidin lintupäiväkirjaa. Päivämäärän alle tuli säätiedot, retkiaika (tai, kuten usein keväällä ajat, koska päivän aikana saattoi olla useita lähtöjä) ja retkikohteet. Sitten seurasi päiväkirjanomainen selostus tunnelmista ja tapahtumista. Lopuksi oli lista lintuhavainnoista. Kustakin harvinaisuudesta oli pitempi selostus löytötilanteesta. Noihin merkintöihin on mukava palata.

Nykyään ainoa paikka, johon retkeni tallentuvat on tämä viikonkuva palsta. Tännekkään ei ole kovin pitkiä selostuksia tullut kirjoitettua. Tosin aloitin joskus vuonna 2001 tai jotain verkkosivut aivan päiväkirjan omaisesti. Nykyisin ei vaan tahdo olla aikaa kirjoittaa yhtään mitään. Nyt sunnuntaina päivällä istun kuitenkin tässä koneen äärellä ja naputtelen tekstiä. Kova tuuli ja pilvinen sää pitävät minut poissa kuvausretkiltä - vaikkakin juuri sellaiselta kotiuduin. Tätä tilannetta edesauttaaa edeltävän lomaviikon retkimäärä - pelkkä viikonvaihdevapaa tulee käytettyä tarkemmin maastossa. Joka tapauksessa sain kipinän kirjoittaa tämän kevään ainoan lomaviikon (lue: onnen päivät) tapahtumat ylös.

Maanatai alkoi teerensoitimella. Kukot olivat kovin levottomia paeten vähän väliä soidinpellolta. Varisten metelin perusteella lähistöllä liikkui kanahaukka. Soidinpellolta matka jatkui eiliselle kuvauspaikalle salmen sulalle. Ajatus oli mennä sulan ulkoreunalle kumiveellä ankkuriin, kuvaamaan kalastavia kalasääskiä. Asetuin mukavasti makuuupussiin veneen pohjalle odottamaan valmistautuen koko päivän odotukseen. ja mikäpä oli ollessa Tyvenessä kelissä naama kohti aurinkoa oli suorastaan mukavaa olla. Siihen ajoittui koko lomaviikon selvä huippuhetki. Sääksiäkin sain kuvaan. Eivätkä ne näyttäneet vähääkään välittävän veneen pohjalla makaavasta muumiosta. Välillä sääkset lekuttelivat suoraan päällä. Parhaat kuvauspäivät olivat kuitenkin jo ohi, sillä sääksillä oli varaa valita sulapaikoista. Tällä sulalla ei ollut hyvä saalistaa, sillä yhden sääksen viemän lahnan vei korppi, toisen isomman sääksi pudotti jo ensi yrityksellä. Vasta myöhemmin kuvista näin, että syynä nopeaan luovutukseen oli takana kohti lentävä merikotka.

Tiistaiaamun aloitin ulkomeren äärellä. Tarkoitus oli kuvata niemeä kiertäviä vesilintuparvia vasten tyyntä meren pintaa. Meri olikin tyyni ja lisäkoristeena olisivat olleet ajelehtivat jäälautat, mutta valitettavasti taivas oli täyspilvessä. Vesilintujen liikehdintää oli jonkin verran. Muun muassa uiveloita lensi yksitellen ja pareittain vähän väliä ohi. Aurinkoisella kelillä olisi syntynyt hyvää ellei erinomaista materiaalia.

Teerikojulle eilen jääneen jalustan hakumatkalla pysähdyin Askolan Kylänpäänjärvellä. Täysin yllättäväsä maastossa liikkui pyrstötiaispari. Luulin kyseessä olevan ohikulkumatkalla olevien lintujen, mutta niin vain pariskunta rakensi pesää noin 20 metrin korkeuteen koivun latvan oksanhaaraan. Pyrstötiaisia hain koko loman ajan päivittäin, mutta vanhoilla paikoilla vain kahdella näin lintuja. Molemmilla tulvavesi esti pesän hakemisen. Talvi on slevästi koetellut kovasti näitä sieviä pitkäpyrstöjä.

Keskiviikon auringonousun katsoin peltoaukealla kuvaten sodintavia töyhtöhyyppiä ja kiuruja. Sieltä siirryin pian sulalle kumiveneeseen. Maanantain hienoa tunnelmaa en tavoittanut. Viivyin koleassa koleassa koillistuulessa pitkälle iltapäivään, mutta sääkset kävivät vain kahdesti lyhyen aikaa sulan yllä. Korpin ja merikotkan, joka kävi istuskelemassa sulan reunalla, häirintä vaikuttaa varmasti sääksien viihtymiseen. Korpin ja merikotkan yleistyminen vaikuttanee monella tavoin sääksien menestymiseen.

Torstaikaan ei mennyt hukkaan, vaikka kuvia syntyi vain Loviisalahden telkistä ja peltoaukeiden kiuruista ja töyhtöhyypistä. Päivän paras anti oli otollisen kuvauskohteen löytyminen. Matkalla näin merimetsoja sulassa, joka vaikutti kuvattavalta paikalta.

Perjantaiaamun aloitin jään reunalla yrittäen tarjota kalaruokaa lokeille ja haikaroille. Yllättävää kyllä korpit olivat rohkeampia kuin yksikään lokki vieden kaiken tarjolla olleet kalat kätköihinsä. Mikä ihme lokkeja oikein vaivaa tänä keväänä? Onko niitä metsästetty kalasyöteillä muuttomatkoilla vai mistä johtuu niiden tavaton arkuus? Aiemmin en ole vastaavaa arkuutta havainnut.

Retki jatkui eilen löytämälleni merimetsopaikalle. Iso parvi merimetsoja pakeni sulan äärelle saavuttuani, mutta tuskin sain piilon pystyyn, kun ensimmäiset palasivat. Merimetso on äärimmäisen arka lintu, jonka kalastuspuuhien kuvaamisen olen kuvitellut lähes mahdottomaksi. Tällä paikalla kuvia kuitenkin syntyi. Tosin kuvia merimetsoista kalasaaliin kanssa ei juuri tullut. Ne nielevät kalan hyvin pian vedestä nousun jälkeen, eikä niiden nousupaikkaa edes voi ennakoida. Ne pystyvät sukeltamaan pitkiä matkoja, eikä sukelluksen lähtösuunta useinkaan ennusta pinnalle nousun suuntaa. Joka tapauksessa todella komeita lintuja ne ovat!

Lauantaina olin taas auringonnoususta alkaen merimetsopaikalla. Valon suunta ei kuitenkaan ollut lainkaan hyvä aikaisin aamulla. Myöhemmin pari kalastajaa kauempana salmessa pelottivat arat merimetsot tiehensä.

Lauantai-illan kurja keli jatkui tälle aamulle, vaikkakin kävin aamulla maastossa. Huonot kelit käytän kohteiden hakemiseen. Nyt puolilta päivin näkyy hieman sinisiä aukkoja taivaalla. Jos kirkastuu, otan kellupiillon ja sukellan merimetsojen joukkoon sulaan. Olisin tehnyt sen jo eilen, mutta juuri hankkimani kuivapuku kastui ensitestauksessa, koska vetoketju ei ollut kunnolla kiinni! Puvun kuivaminen sisäpuolelta kestää yllättävän kauan, mutta enköhän tänään pääse uusintakokeeseen - joskin tuo tuulen nostattama aallokko tehnee kuvaamisen kellupiilolla toivottomaksi.

Tällä välillä ehdin jo käväistä Sarvisalon sillalla toteamassa tuulen nostattaman aallokon avian liian kovaksi kahluupiilon käyttöön. Siispä sukelluspuku jäi taas testaamatta tosikoitoksessa. Aina kannattaa kuitenkin lähteä liikeelle, se tuli taas todistettua. Sillalta palatessani näin jonkin ison ja kirjavan lentävän tien suunnassa kadoten matalalla puiden taakse. Lisäsin vauhtia ja ehdinkin ajaa kiinni isoa haukea kantavan sääksen. Äkkijarrutuksella stoppasin peltotien haaraan. Pääsin laukomaan täyden sarjan hyvissä olosuhteissa ohi lentävään sääkseen komea hauki kynsissään, mutta jälleen kerran asetukset jäivät katsomatta, eikä kuvista tullut mitään. Sääksi jatkoi matkaansa tien suuntaisesti. Oletin, ettei sen voimat riittäisi kovin pitkään lentoon ison saaliinsa kanssa. Tien reunuksen tähyily palkittiin, kun havaitsin kelon oksalle pysähtyneen sääksen. Lintu ei paljon välittänyt pysäyttäessäni auton kuvauksiin.