Taisin uhrata parhaan kuvani niittysuohaukasta (alla) muille alustoille, mutta kait tämäkin kelpaa viikkariksi.

Elokuu on alkanut hyvin linnukkaasti. Parhaita hetkiä ovat olleet yllättävät mustalintu ja suosirrimuutot (luvuilla, joita sisävesien johtolinjoilla voi sääliä, mutta täällä yllättäviä), viime lauantain hetki Miehikkälässä sekä suohaukkatarjonta.

Elokuun kuudes kello 9:39 olin aloittamassa Lindkosken - Markusbackenin peltolenkkiä, kun hokasin liikkuvasta autosta sirotekoisen naaraspukuisen suohaukan pellon yllä kiertelemässä. Autosta ulos kameran kanssa. Kuvasin haukan kaarrellessa korkeutta, enkä ehtinyt katsoa kiikareilla ennen haukan katoamista auringon kiloon. Ajankohdan perusteelle oletin sen olleen arosuohaukan, mutta kuvat kertoivat lajin olleen astetta kovemman, PSLY:n ensimmäisen niittysuohaukan tältä vuodelta.

Jatkoin peltolenkkiä eteenpäin ja olin runsaan kilometrin ja kuusi minuuttia edellisestä, kun tien yli lensi taas sirotekoinen suohaukka - tunnistus paljain silmin arosuohaukkakoiraaksi. Ehdin ottaa vain kuvat poispäin lentävästä haukasta ja kadotin kohteen taas ennen kiikarointia. No parisataa metriä ja minuuttia myöhemmin löin harmissani rattia - auton editse lensi vuoden vanha sinisuohaukkakoiras, jolla oli arosuohaukkamaiset kiilat käsisiivellä. Siis kuinka olin voinut mokata arosuohaukan määrityksen?! Se paljon puhuttu kahden linnun teoria osoittautui kuitenkin todeksi, sillä myöhemmin katsoin kuvista arosuohaukan olleen oikea määritys edellisen kohdalla. Kolme suohaukkalajia seitsemän minuutin sisällä ja vähän myöhemmin vielä ruskosuohaukka.

Suohaukkatarina jatkui seuraavana päivänä Torpalla. Palatessani aamun retkeltä Ulla seisoi pellolle tähyillen tontin nurkalla ja alkoi huitoa vimmatusti saapuessani. “Joku haukka on pyörinyt jo vähän aikaa pellon yllä. Äkkiä katsomaan!” Se eilinen niittysuohaukkanaaras kierteli nyt aivan Torpan vieruspellolla, kauniisti ja pelottomasti. Ulla ei ole koskaan lintuja varsinaisesti opetellut tuntemaan, mutta rusko- ja sinisuohaukkoja on Torpan edustan pelloilla pyörinyt vuosien saatossa niin paljon, että sirotekoisen suohaukan osasi tunnistaa arvolajiksi!

Elokuu alkoi jo sen toisena päivänä arosuohaukalla Miehikkälän Laisniemessä, mutta kyseinen laji ei ollut sen päivän tapaus, vaan näkemäni suopöllön esitys. Täällä ei suopöllöjä pääsen paljon näkemään pesivänä, joten en osaa sanoa, kuinka poikkeavaa näkemäni käyttäytyminen oli.

Löysin aika kaukaa taivaalta kaksi kaartelevaa hiirihaukkaa ja niitä moppailevan pienemmän pedon. Yllätykseni oli suuri, kun hiirihaukkojen ahdistelija paljastui suopöllöksi. Hyökkäily jatkui varsin pitkään hiirihaukkojen kaarrellessa korkeammalle. Näytti siltä, että pöllö kohdisti kyntensä hiirihaukkojen päähän. Myöhemmin kolmas hiirihaukka lensi yli peltoaukean suopöllön reviirille saaden taas kiivaasti hyökkäilevän pöllön kimppuunsa, tällä kertaa matalalla pellon päällä, josta hiirihaukka pelastautui metsään. Jälkimmäinen tapahtuma ei liene harvinainen, mutta yllättävää oli suopöllön nousu korkealle taivaalle hiirihaukkojen mukana.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä

Niittysuohaukka
Montagus HarrierCircus pygargus
Lapinjärvi, 7.8.2025
Canon EOS R5 Mark II, 800 mm, f/10, ISO-500, 1/1600 sec, Hand held