| |||
pikkutuulihaukka Lesser KestrelFalco naumanni 29.8.2022 Loviisa Canon EOS R6, 600mm, f/4, ISO-400, 1/3200 sec, hand held |
Anna kuvalle pisteet / Give points (10 is the highest): | ||
|
Nyt on pakko laittaa tylsästi langalla pönöttävä lintu, mutta tässä on kyse kuitenkin Suomen kuudes ja itselleni sekä alueellemme ensimmäinen pikkutuulihaukka. Samalla tämä on lajiaan Suomen ensimmäinen elävänä löydetty syksyinen yksilö.
Kävin kuvaamassa paikalla jo pitempään viihtyneitä punajalkahaukkoja. Parvi katosi pariinkin otteeseen vakiopaikaltaan jonnekkin, ja taas poistui. Runsaan tunnin turhautumisen jälkeen, kyllästyin ja lähdin ajelemaan poispäin. Vähän matkan päässä sähköjohdolle päivysti pienen näköinen ja töpäkkä haukka, jonka siiven kärjet näyttivät ulottuvan aina pyrstön kärkeen. Oletin, että siinä on yksi punajalkahaukoista. Pysäytin ja nostin kiikarit - ei ollut punajalkahaukka vaan tuulihaukan värinen. Katson satunnaisesti tuulihaukkojen naamat, vaikka tiedänkin naamakuvioiden vahvuuden tulkinnan vaikeaksi. Tällä näytti olevan aika heikot kuviot. Nyt oli jo kaksi vihjettä, ensimmäinen oli se muoto. Kolmas vihje, käyttäytyminen, tuli, kun haukka lähti langalta, lekutteli hetken matalalla pienen peltotien piston yllä ja kävi noukkimassa maasta jonkun pienen hyönteisen. Pikkuhaukka nousi taas ilmakaapelille. Nyt oli mahdollista saada kuvia niin, että linnun taustalle tuli tummia havuja, ajatuksella, että kynsien värin pitää näkyä kuvista kunnolla. Riittävästi kuvia otettuani, tulin ulos autosta aikoen katsoa lintua kaukoputkella, mutta sitä ei vieras kärsinyt, vaan nousi taivaalle ja liiteli läheisen metsän taa. Olin matkalla torpalle, enkä kokenut kiireelliseksi varmistaa lajia. Olihan minulla riittävän hyvät kuvat jälkitunnistettavaksi. Näitä varmistettavia tulee aina silloin tällöin, eikä niiden läpikäynti myöhemmin ole oikein koskaan johtanut mihinkään. Toki jälkimääritystehtävä pysyi mielessä. Seuraavan päivänä latasin kuvat koneelle ja hämmästyin! Olin suorastaan epäuskoinen näkemästäni. Selvästi vaaleat kynnet ja siipikaaviokin oikein. Kuitenkin oli pakko hakea lopullinen varmistus petoguru Dick Forsmanilta. Toimitin kuvat myös Risto Sukselle laitettavaksi Bongariliiton facebook-ryhmään. Minä kun en liittoon kuulu enkä siis ole oikeutettu piiriin. Se on kuitenkin varmaa, etten kovin vahvasti uskonut epäilyyni, joten kuvien tarkastaminen venyi seuraavaan päivään - kokonaisen vuorokauden. Silti oli suorastaan epäuskoista tuijottaa kuvia ja todeta, että kaikki täsmäsi siihen uskomattomaan vaihtoehtoon. Palatakseni siihen jälkivarmistettavien kuvaukseen - en muista, että koskaan aiemmin olisi Suomessa kuvannut tuulihaukkaa pikkutuulihaukan toivossa. Oikeasti on aika vaikeaa palauttaa mieleen, mikä oli se ratkaiseva tekijä, joka sai minut epäilemään mahdollista pikkutuulihaukkaa: koko, muoto, naama vai käyttäytyminen. Joku osuus oli varmaan myös tutustumisellani netistä löytyneisiin tutkimuksiin punajalkahaukkojen muuttostrategista. Siinä sivussa törmäsin tietoihin pikkutuulihaukkojen tavasta levittäytyä pohjoiseen ennen etelään muuttoa. Tämä oli varmaan se herkistävä vihje numero yksi aikajärjestyksessä lukien. Voi olla, että tämä löytöni valpastuttaa nyt kaikki muut Suomen harrastajat ottamaan vakavasti alkusyksyn nuoret tuulihaukat ja uusia löytöjä pikkuserkusta tulee, ainakin kun alkusyksyn olosuhteet ovat seuraavan kerran oikeat. En nyt ala käymään lajin tunnistamista läpi: kaikki olennainen löytyy Dick Forsmanin peto-oppaista, mutta vihjeenä: jos epäilette pikkutuulihaukka, kuvatkaa ja tarkistakaa kuvista siipikaavio (jo maastossa eikä päivän päästä kotona :-)).
Not a mond blowing picture as such but to me the find of a Lesser Kesterel was a “cosimic mind fucker”: a lifer to me, sixth fo Finland and first ever not-spring-malel in live in Finland.
Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä
|
