Viikonvaihde meni sitten hanhijahtia seuratessa. Lapinjärven valkoposket ovat keskittyneet nyt yhteen muutaman sadan linnun parveen. Kuten aiempina syksyinäkin on käynyt, hanhien väheneminen keskittää pedot viimeisen parven tuntumaan. Tätä hanhitokkaa vainosi ainakin 8 merikotkaa ja neljä kanahaukkaa - sekä yksi onnettoman yrityksen tehnyt kettu.

Merikotkilla oli helppoa, sen kuin päivystivät aukean reunoilla odottaen kanahaukkojen valmistelemia paisteja. Jos kanahaukka sattui saamaan hanhen maahan, ei se ehtinyt kunnolla aloittaa saaliin repimistä, kun ensin yksi ja sitten monta merikotkaa saapui lopettamaan hanhen kitumisen. Lisäksi maahan jäi pari haukkojen epäonnistuneen yrityksen haavoittamaa hanhea, sekä useampi kanahaukkapaniikissa lankoihin lentänyt valkoposkihanhi.

Evoluutiossa valkoposkihanhet eivät ole sopeutuneet kanahaukkojen saalistukseen. Sietää nimittäin ihmetellä, että miksi eivät valkoposket opi jäämään maahan puolustautumaan kanahaukan hyökkäyksiä vastaan. Haukka vaatii onnistuakseen iskun takaa päin ja varmaan aina vain lennosta. En muistaakseni ole kertaakaan nähnyt, että kanahaukka iskisi maassa olevan hanhen. Päin vastoin useammankin kerran olen todistanut, että jos pahoin haavoittunut hanhi sattuu pääsemään irti haukan kynsistä, se hyökkää siivet levällään ja nokka ammollaan haukka kohti - joka väistää ja muutaman kerran jälkeen luovuttaa.

Tältä päivältä on kerrottavana traagiseksi luokiteltava hanhitarina. Aamupäivän kanahaukkapaniikissa taas yksi valkoposkihanhi lensi päin avojohtoja pudoten kieppuen maahan. Se ei kuitenkaan kuollut, vaan jäi johtolinjan alle seisoskelemaan. Kotkat eivät sitä tulleet poimimaan, koska satuin olemaan aika lähellä. Pienen toipumistuokion jälkeen loukkaantunut hanhi kömpi hiljakseen muun parven luokse. Se roikotti siipeään, mutta näin sen kuitenkin lentävän pienen matkaa. Loukkaantunut hanhi oli vanhaa sukupolvea, joten ehdin jo ajatella, olisiko sen puoliso vielä pääparven mukana. Ja olihan se.

Kun seuraava kanahaukkahyökkäys tapahtui, koko parvi pakeni taas paniikissa, paitsi se loukkaantunut hanhi ja sen kumppani! Kanahaukka ei saanut saalista pääparvesta, mutta takaisin metsän suuntaan palatessaan se näki tuon kaksikon maassa. Haukka teki käännöksen ja hyökkäyksen - ja toisen. Hanhipari puolustautui rinnan siivet levällään, ja haukka luovutti.

Se tarina traaginen osuus olisi ollut se, ettei puolison tuki olisi tuota loukkaantunutta saanut kuitenkaan siivilleen. Tarinaa lyhensivät kotkat, jotka olivat hanhiaterialla, kun palasin pienen tauon jälkeen paikalle.

A good week! In the picture of the week is my first ever digital pictures of Purple Sandpiper taken at my local area. The weekend I spent (again) next to a very last barnacle geese flocks for current autumn. I was very near to get a picture I have dreamed for (shown below), unluckily a bit too faraway.

Kiitos palautteesta - Thanks of feedback

You can send comments or ask the photographer a question by using the form below. Your comments / questions will be published on the ‘Picture of the week’ page.