Viikonvaihteen kestäneen talven jälkeen maanantaina 25.11. lämpeni taas. Tuuli hipoi myrskylukemia. Yöllä alkanut sade päättyi pian auringonnousun jälkeen, jolloin olin jo asemissa Emäsalon kärjen virkistysalueen “staijisuojassa” pikkukajava haaveissa.

Oletukseni mukaisesti merellä oli kivasti lokkiliikennettä. Pikku- ja kalalokkeja meni yksittäin tai pienissä ryhmissä kohti lounasta, osaksi aivan rantaa viistäen. Noin 10:25 kaukoputken näkökenttään osui Fågelboetin kärjen takaa kohti tuleva lokkilintu jonka tunnistin nuoreksi pikkukajavaksi sen noin parin sekunnin aikana minkä oli näkyvissä ennen katoamista Fågelboetin puuston taakse. Alkoi piinallinen odotus, tuleeko rissa kärjen editse vai katoaako Edesvikenin lahden suojiin? Havaintoaika oli minimaallisen lyhyt ja lintu tuli suoraan kohti, mutta silti olin jo täysin varma määrityksestä - vaikka en edes olisi muistanut kirjata, mihin tunnistus perustui. Oli pakko nähdä ja mieluusti myös kuvata tämä vuodenpinna numero 251. No onneksi kajava lensi oikein nätisti editse. Fågelboetin kohdalla se olisi mennyt suoraan havainnoijan päältä, sitten kaartoi minun havaintopaikan kohdalla tullessaan vähän ulospäin ja oli varsinaisen kärjen kohdalla oli jo aika kaukana rannasta.

Piti oikein tarkistaa, pitikö paikalliseen tiedotuskanavaan laittamani hehkutus paikkansa: “Lukuisten myrskyisten tuntien tulos…”. No ei ihan lukuisten tuntien. Olin ollut loka-marraskuussa Emäsalon kärjessä viitenä tuulisena aamuna, mutta tunteja oli kertynyt yhteensä vain seitsemän.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä

Pikkukajava (vuodenpinna nro 251)
Kittiwake Rissa tridactyla
25.11.2023 Porvoo
Canon EOS R6, 200 - 800 zoom (455)mm, f/7.1, ISO-25600, 1/2500 sec, Hand held