Finland February, Helsinki 7.2. 2010

Canon Eos-1D Mark IV + EF 500mm L IS USM (f 4,0) + 1,4x, 1/250sec f 5,6, ISO 1000

One autumn we went to school two days late with my brother. We had been looking for waders on the west coast. Our German language teacher told that her relative boy had taken a Tawny Owl called Bebe to their sauna at summer cottage. The family from France used the window to get into the sauna. They had given the best fillet to the bird and it was not able to fly long way. The bird didn't get calcium from the food and feathers didn't grow out well. The boy had to go back to Paris. So I took it to our home because Helsinki Zoo didn’t want to take it.

We had the Owl at our balcony in a cage almost for a year. At nights we went for long walks with Bebe. He or she was sitting in my hand, I stood in the middle of field and let it fly. Sometimes I almost lost it with thin string on its foot. Two times the wild Tawny Owl male heard Bebe's call and came to hit it. The wing of the other Owl touched my cheek but luckily it didn’t ever hurt Bebe. Soon it was clear it cannot survive in the nature and my brother brought it to one researcher who had Owls in cages next spring.

I was very, very happy when my friend Eero called me there was Tawny Owl not so far away. Tawny Owl lives at night and usually is not active before dark.

Listen to the voice of Tawny Owl Hannu has recorded! I think it is the finest voice I know. I lost my heart to that little bird.

Thanks again to Eero Vasenius, look at his site www.vasenius.net !

Contact tomi.muukkonen@birdphoto.fi Phone +358 400 968855

Tarina Bebe-pöllöstä, jolle menetin sydämeni

Eräänä syksynä 70-luvulla myöhästyimme veljeni kanssa koulun alkamisesta pari päivää, koska olimme pitkäksi venähtäneellä linturetkellä Porin Yyterissä. Saksan opettajamme olikin jo kaivannut lintupoikia, koska hänellä oli pieni ongelma. Hänen siskonpoikansa oli ottanut lehtopöllön poikasen hoiviinsa Haukanmaalla, Päijänteen rannalla. Seuraavaksi viikonlopuksi lähdin opettajan suvun kesähuvilalle. Heinolassa oli onneksi vielä huoltoasema, jossa sai tankkauspalvelua. Opettaja ei osannut itse tankata.

Lehtopöllö oli pesinyt telkän uutussa, ja "emon hylkäämä" poikanen oli istuskellut saunan tikkailla lähdettyään pesästä. Poikanen oli saanut nimekseen Bebe', ja saunan eteinen oli saanut toimia sen kotina. Ranskalainen perhe oli käynyt koko kesän saunassa ikkunan kautta. Paras filee, mitä kaupasta sai, ei sittenkään ollut parasta mahdollista ravintoa pöllön poikaselle, sillä sen sulat olivat huonosti kehittyneet. Päätimme kokeilla sen lentotaitoja pihalla. Bebe ei selvästikään ollut täysin kesyyntynyt, koska vaikutti pelkäävän ihmistä. Se lensi suoraan järvelle, josta se pelastettiin.

Korkeasaaresta kerrottiin, etteivät ota vastaan pöllöjä. Koska perhe palasi Pariisiin, ei auttanut kuin ottaa Bebe mukaan Helsinkiin. Veljeni Harri teki parvekkeellemme häkin, johon laitettiin suuri pöllön pönttö asunnoksi. Mustarastailla oli tapana käydä varoittelemassa päivälevolla olevaa pöllöä. Pyysimme hiiriä ja myyriä läheisistä metsistä, ja pian pöllön sulat alkoivat olla paremmassa kunnossa, koska se sai luista kalsiumia. Pyrstö jäi vähän vaillinaiseksi.

Öisin tein Beben kanssa pitkiä kävelylenkkejä. Se istui rukkaseni päällä, ja pelkäsi kaikkia muita ihmisiä. Keskeltä peltoa päästin sen lentoon ohut nailonnaru koivessa. Beben lentotaidot karttuivat, ja tarkoitus oli, että se päästettäisiin luontoon keväällä (talvi oli aika luminen). Kerran melkein kadotin sen, kun se jaksoi lentää ylös puuhun asti.

Herttoniemessä asustava lehtopöllö kävi silloin tällöin parvekkeellamme, jolloin Bebe piiloutui pönttöönsä. Muutaman kerran koiras yritti iskeä Bebeä, kun se istui kädessäni. Pehmeät siipisulat sipaisivat poskeani, mutta se ei onneksi osunut. Veljeni vei Beben keväällä myyrätutkija Kaikusalolle Lopelle. Hänellä oli ennestään useita pöllöjä tarhassa.

Sunnuntaina ystäväni Eero soitti, ja kertoi lehtopöllön olevan liikkeellä päivänvalossa Helsingin Viikissä, siis aivan lähellä. Yleensä lehtopöllö vain nukkuu päivisin, se on varsinainen yöeläjä. Ehdin ensimmäisenä paikalle lumiseen metsään. Lehtopöllöjä on kahta värimuotoa, harmaanruskeita ja punaruskeita. Tämä pöllö oli punaruskea. Kuuntele maailman hienointa ääntä, Hannun äänittämää lehtopöllön huutoa, lehtopöllökansiosta!

Kiitokset jälleen kerran Eero Vaseniukselle! (www.vasenius.net)

Yhteydenotot: tomi.muukkonen@lintukuva.fi Puhelin 0400 968855