Finland June, Kuusamo 16.6. 2010

Canon Eos-1D Mark IV + EF 800/ 5.6 L IS USM + 1,4x (1120mm), 1/800 sec, f 8,0, ISO 1600

Hawk Owl was nesting very late this year in Kuusamo -female was incubating eggs in the middle of June.

Thanks to Olli Lamminsalo, Petteri Törmänen, Hannu Friman, Jame Helander, Kata Roiha, Markku Kiviranta, Erkki Toppinen!

Hiiripöllö pesi myöhään Kuusamossa tänä vuonna -naaras hautoi vielä kesäkuun puolivälissä

Kesäkuun 11.päivän iltana saavuin Norjasta Suomeen. Vaimo kysyi puhelimessa, että onko siellä hyttysiä? No eipä ollut vielä näkynyt, lämpötila oli +5C, eli erinomainen kuvaussää. Pulmankijärvellä sain yöttömän yön valossa kuvattua kivitaskua ja valkovikloa. Juttelin kahden alkuperäisväestön edustajan kanssa. Heillä taisi olla sama ongelma kuin minulla, etteivät osanneet mennä nukkumaan auringon paistaessa. Kyselin kirjohylkeistä, ja kerroin että niistä oli ollut uutisissa. Eivät olleet kuulleet, mutta vanhempi mies (pojan isoisä?) totesi, että ainahan niitä on ollut. Nykyään poromiehellä pitää kuulemma olla hylkeennahkapäähine. Se on lämpimämpi kuin ketunnahkainen, eivätkä karvat roiku silmillä. Niitä saa Pohjanmaalta. Muoti muuttuu näilläkin leveyksillä. Pulmankijoki oli kuulemma tulvinut yli äyräiden toukokuun hellejakson aikana, joka oli täällä kestänyt kaksi päivää. Lapsuuteni kesät Järvi-Suomessa viettäneenä en tietenkään voinut olla kuvaamatta Pulmankijärven hiekkarantoja yöttömässä yössä.

12. kesäkuuta kuljin Utsjoen tunturissa. Aurinko paistoi täydellä terällä, sateet olivat nyt etelässä. Kapustarintoja ja niittykirvisiä, muttei taaskaan kiirunaa, jota en ole koskaan aikaisemminkaan onnistunut näkemään syntymäpäivänäni. Uusi palsasuotuttavuus oli muuten yhtä upea kuin ne aina ovat, mutta suurin palsa näytti sulaneen. Lyhytpyrstöinen tunturikihu lensi tunturin rinteessä, lapinkirvisistä ja vesipääskyistä sain kuviakin.

Mittarin toukat olivat aikanaan auttaneet kasvihuoneilmiön vaikutusten hidastamisessa, tunturi ei ollut vielä metsittynyt. Maasto oli suota lukuun ottamatta äärettömän helppokulkuista. Maa oli jo kuiva ja lämmin, siinä oli mukava loikoilla. Lyhyet varvut tuoksuivat hyvälle, Lapin kesälle.

Oli aika keittää aamukahvit. Tunturin laella keittelin ja iskin voita pannuun. Laitoin munakkaaseen kaikkea mitä oli jäänyt syömättä, hirvisäilykettä, kirsikkatomaatteja, päälle pippuria, ja Courmet ateria oli valmis -brunssihan se oikeastaan olikin. Jäin siihen vain istuskelemaan, kun ei huvittanut lähteä mihinkään. Ajattelin olla tekemättä yhtään mitään.

Äitini sanoo minua metsien mieheksi. Nuorempana ramppasinkin metsissä työkseni ja muutenkin, mutta nykyään olen pikemminkin sellainen aukeiden paikkojen mies. Asumme mäellä puiden latvojen tasalla; pitää näkyä kauas. Guorboaivi oli tuolla jossain etelässä. Sieltä läksimme kerran näitä aikoja yhtä soittoa 32 km tielle hankalaa maastoa, koska saimme tarpeeksi hyttysistä. Sääskiverkot ja myrkyt auttavat, mutta kun ei ollut kuulosuojaimia, ei hetkenkään taukoa ininästä. Se onkin ollut ainoa kerta, kun tunturin huipulla oli tyyntä ja hellettä. Guorboaivilla näimme 31 yksilön tunturikihuparven 18.6. 1989. Laitoimme teltan aina jonkun pienen tunturipuron varteen. Ultsi yllätti minut silloin tällöin heittämällä äkkiä vaatteet päältään, ja menemällä sitten jääkylmään veteen. Minä tietysti kuvasin, mutta en mennyt perästä.

Puhelin soi, piti lähteä Jamelle ja Katalle Utsjokicityyn saunomaan. Illalla toivoin, että olisin jäänyt. Olisin halunnut vielä santsata Katan tarjoamaa herkullista ruokaa, minulla oli taas nälkä. Yöllä löysin kaksi tunturikihua. Nyt saisin kuvia keskiyöllä, valo oli taianomainen. Parhaassa kuvassa kaikki oli muuten kohdallaan, lintu juuri oikeassa kulmassa aurinkoon nähden, siivet hienosti suoraan ylöspäin, kaikki muuten kohdallaan, mutta siiven kärki leikkautui ulos kuvasta. Ehkä jonain toisena vuonna sitten.

13. kesäkuuta Utsjoella: Soitin vanhalle ystävälle Ahtisen Jarmolle Savukoskelle, ja kyselin kuulumisia. Kotka- ja muuttohaukkamies Jarmo on rengastanut sellaiset 350 kotkanpoikasta! Nykyään pesien tarkastukset tehdään metsähallituksen toimesta helikopterilla. Kotkillahan voi olla jopa kuusi vaihtopesää, pesät ovat hankalissa paikoissa jyrkissä rinteissä, ja asuttujen pesien etsiminen on rankkaa homma, pesille kiipeämisestä puhumattakaan. Kopterihommiin on kuulemma opettelemassa helikopterilentäjä, lintumies ja linturengastaja Sampo Laukkanen. Kotkanpoikia on tänä vuonna ennätysvähän, Itä-Lapissa vain parisenkymmentä.

Kuusamossa kuvasin yötöntä yötä, ihan vaan maisemaa, Rukatunturin laelta. Vaikka Ruka ei ole napapiiriä, se on niin korkea, ettei aurinko sieltä katsottuna laskenut ollenkaan. Reilun kolmen päivän aikana sain kuvattua vain pikkusirkkua ja hiiripöllöjä, joilla oli myöhäinen pesintä. Emo vielä hautoi 15. kesäkuuta. Objektiiveja vaihtaessani minun piti varoa, ettei mäkäräisiä mene kameran sisälle.

Kiitokset seuraaville ystävyydestä ja avunannosta: Olli Lamminsalo, Petteri Törmänen, Hannu Friman, Kirsi Leiri, Tapani Missonen, Jame Helander, Kata Roiha, Markku Kiviranta, Erkki Toppinen!

Hiiripöllö pulisee kurkku suorana, nokka on ei ole auki!

!

Yhteydenotot: tomi.muukkonen@lintukuva.fi Puhelin 0400 968855