Laulurastas Turdus philomelos Helsinki 29.9.2016

Canon EOS-1D X Mark II + EF600mm f/4L IS II USM +1.4x III, 1/1000 sec, f 5,6, ISO 1600

Song Thrush is one of the most common bird species in Finland, but it is very difficult to photograph.

Contact tomi.muukkonen at birdphoto.fi, Phone +358 400 968855

Pitkäaikainen haave saada yleisestä, mutta hyvin arasta, laulurastaasta kuva marja nokasta näytti lopultakin toteutuvan. Laitoin jo voitonrikkaana viestiä onnistumisesta, mutta kun pääsin kotitoimistolle, minulle selvisi, ettei kuva ollutkaan riittävän terävä. Nythän ei ole edes muodissa ottaa tarkkaa kuvaa, päinvastoin. Kuva pitää täräyttää epäteräväksi. En ole vielä ehtinyt opetella tuota tekniikkaa, vaikka sillä keinoin saadaankin hyvin taiteellisia kuvia, siis ihan oikeasti vaikuttavia kuvia. Jatkan jääräpäisesti omalla linjallani.

Miten minusta tuli lähikuvaaja?

Lapsena kesät oltiin maalla. Sain itse valita, olinko pikkupaikkakunnalla vai suvun kesähuvilalla. Kesähuvila veti aina lopulta pidemmän korren. Lukionkesät menivät jo ihan umpimetsissä, en kaivannut kesätöihin rahan perässä. Jossain vaiheessa huomasin, että vaikka olinkin löytänyt työn, joka oli kuin minulle nakutettu, niin yhtä paljon pidin lintukuvauksesta. Aluksihan kuvasin kaikkea muutakin luontoa, mutta linnut olivat se juttu alusta asti. Kun sitten kymmenen vuotta kuvattuani aloin saada rahaa kuvista, laitoin vähän isompaa vaihdetta päälle.

Eräs ystäväni A väheksyi tavoitettani kuvata mahdollisimman monta länsipalearktisen alueen lintulajia kirjakelpoisesti, mutta kollegani M sen sijaan oli samoilla jäljillä. Vaikka tulot kuvista kasvoivatkin kannustavasti, tuli käänne vastaan vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin. Parhaina aikoina 2000-luvulla tiesin saavani kaikki hyvät lintukuvani myytyä. Jotkut ovet tosin aukesivat vasta myöhemmin, mutta jälkeenpäin ajatellen, olisi pitänyt älytä aloittaa homma aiemmin. Minulla oli parhaimmillaan rahaa vähän matkustellakin, mutta sitä olisi pitänyt tehdä paljon paljon enemmän menestyksen eteen. Ulkomailla monet lajit olivat helppoa riistaa kuvaajalle.

Kaukomatkoja ehdin tehdä ihan muutaman vain, kauimmat Kiinaan ja Etelä-Afrikkaan. Nämä matkat olivat kolmen viikon matkoja. Kiinassa minulla loppuivat rahat pari päivää ennen matkan päättymistä, mutta jos en aivan väärin muista, niin Etelä-Afrikkaan olisin voinut jäädä vielä kuukaudeksi pariksi.

Sittemmin opin Sodankylän ystävältäni Jarmolta, että jos painetaan kairassa joku päivä, niin sitten huilataan päivä pari. Se on hyvä metodi. Aikanaan kirjaprojekteja oli siihen malliin, että jouduin tekemään kuvatöitä öitä myöten. Erään projektin jälkeen olin sellainen zombie, että päätin opetella tekemään hommia päiväsaikaan.

Mutta jokainen, jolle kuvaaminen on intohimo, jakaisi varmaankin mielellään kuvien säätämisen joillekin osaajille, ja kuvaisi itse 5-7 päivää viikossa. Mutta eihän se mene niin kuin joillakin harvoilla. Oikeasti tehdään projekteja, lyhyitä tai pitkiä, mutta yleensä niin, että jossain vaiheessa saavutetaan päämäärä.

Oma päämääräni on näköjään enää lähikuvaus omissa ympyröissä kävely-, pyörä-, vene- tai automatkojen puitteissa. Hyvä puoli on se, ettei aikaa juurikaan kulu matkoja tehdessä. Autoa ei tarvitse huollattaa eikä rahaa kulu polttoaineisiin. Huonona puolena on kuvattavan lajiston kapeneminen. Joitain suunnitelmia on, mutta katsotaan mihin suuntaan ne johtavat.

Voit katsella kaikkia vanhoja viikonkuvia vuoteen 2003 selaamalla nuolella viikonkuvaikkunan alalaidasta taakse päin.

Yhteydenotot: tomi.muukkonen at lintukuva.fi, Puhelin 0400 968855