Tikli Carduelis carduelis Helsinki Viikki 19.4.2017

Canon EOS-1D X Mark II + EF600mm f/4L IS II +1.4x III, 1/640 sec, f 14, ISO 800

Goldfinches have got used to me at last.

Contact tomi.muukkonen at birdphoto.fi, Phone +358 400 968855

Huhtikuu 2017 -jälleen kylmä pääsiäinen

Linnut ovat vähentyneet edellispäivistä. Ovatkohan ne lähteneet etelään vai pohjoiseen? Vaikka raikas pohjoinen ilmavirtaus pysäyttääkin muuton, päivät ovat kuvaajalle mieluisia. Kuulaassa säässä ei ole väreilyä, värit ovat vielä neutraalin puhtaat, kun lehtivihreä ei tursua joka paikassa. Sammal on vihreää, valkoinen valkoista.

Koska lintuja on vähänlaisesti, kuvaan oravia. Yhtenä päivänä sain kuvia merikotkista ja lähes paristakymmenestä lintulajista, mm nokkavarpusista. Silti jäi hamittamaan, kun huomasin liian myöhään oravan istuvan pahkan päällä. Ystäväni Tomppa on sellaisen kuvan käynyt jo ruokinnallani puolestani ottamassa, mutta minua ei ole onnistanut. Oravat kisailevat niin lujaa, että myönnän tehneeni virheen jättäessäni salaisen aseeni kotiin. DO 400 mm olisi ollut sopiva objektiivi.

Päivällä ihmisiä alkaa kulkea telttapiiloni vierestä. Osa kääntyy kohteliaasti teltan huomatessaan, osa menee vierestä. Nainen seisoo pitkään kahden metrin päässä, eikä missään vaiheessa huomaa minua. Olen jo useasti luovuttamassa, mutta en vain malta lähteä, vaikka jalat ovat taas jäässä. Onneksi jään, sillä jälleen tulee lumikuuroja. Valo vaihtelee hyvän ja täydellisen välillä, mutta kamera ei vain ymmärrä tasaista valoa. Pitää alivalottaa huolella.

Kuuluu rapinaa. Tarkastan, onko myyrä mennyt eväskassiini, ja termospullo kolahtaa hieman. Sen seurauksena yksi oravista pinkaisee pahkan päälle ja saan kuin saankin haluamani kuvat. Sepelkyyhkyt tepastelevat kahden metrin päässä, joten niitä en voi kuvata, mutta rautiainen tulee jälleen hetkeksi ruokailemaan. On aika lopettaa päivän sessio.

Kuovit palaavat etelään

Taivaalta kuuluu haikeaa liverrystä aina uudestaan ja uudestaan. Kuoviparvi toisensa jälkeen lähtee takaisin etelään. Pääsiäinen on kylmä, mutta eikö kylmäpurkauksia ole jokaisena keväänä? Päätin tutkia tilannetta havaintovihkoistani, mutta miesmuisti pettää. Viileitä aamuja on tietysti ollut, mutta varsinaiset takatalvet loppukeväästä ovat harvinaisia, siis sellaiset, että lumi jää maahan.

Päivät toistuvat samanlaisina. Tähtikirkas yö, pakkasaamu, päivällä pilviä taivaalla, lumikuuroja, illaksi kirkastuu. Jokaisena päivänä palaan varpaat jäässä, tulikin jo pakattua talvijalkineet. Pitkän päälle tulee nuha. Päivä menee muissa puuhissa, ja on taas nautinto päästä kuvaamaan. Nyt kaikki tuntuu onnistuvan, ja mikä parasta, saan kuvia lajista, jonka olen nähnyt kerran elämässäni, nimittäin koivuhiirestä. Varusmiespalvelusta suorittaessani näin koivuhiiren Kymenlaakson Valkealassa, mutta sen jälkeen en ole sellaista nähnyt.

Valitsin viikonkuvaksi tiklin, koska niistä on tullut minulle hyvin läheisiä. Minun ei tarvitse olla piilokojussa saadakseni niistä kuvia lähietäisyydeltä. Vaimo haluaisi, että vaihtaisin jo aihetta; hän ei ymmärrä, että näistä linnuista on tullut minulle perheenjäseniä aivan kuten hamstereistamme ja vannekirjoahvenistamme. Tosin en ole antanut näille nimiä, sillä nämä linnut eivät ole lemmikkejä.

Koska en saa tehtyä Lintukuvaan uusia nisäkäskansioita, laitan kuvan kotisivuilleni osoitteeseen:

www.lintukuvaaja.kuvat.fi

Lisäsin sinne tänään uuden blogin aiheesta: Kurkia vai haikaroita? Tomin lintukoulu

Yhteydenotot: tomi.muukkonen at lintukuva.fi, Puhelin 0400 968855