Canon EOS-1D X Mark II + EF600mm f/4L IS II USM +1.4x III, 1/10 sec, f 5,6, ISO 12800

Different type of Black Redstart than those breeding in Finland.

Thanks to Tapani Järvinen!

Contact tomi.muukkonen at birdphoto.fi, Phone +358 400 968855

Mustaleppälintu Phoenicurus ochruros Helsinki Viikki 27.12.2017

Joulupäivänä 25.12.2017 viikinkävijöille tuttu pyöräilevä kuvaaja Tapani Nopsa-Järvinen kuvasi leppälintua Helsingin Viikissä lähellä puhdistamoa. Kuvat nähtyään Kimmo Heiskanen totesi kyseessä olevankin mustaleppälinnun, ja kenties vieläpä vain kerran Suomessa nähty itäinen Phoenicurus-alalaji. Näistä phoenicuruksista saattaa vielä hyvinkin tulla oma leppälintulaji, joten jos näin käy, kyseessä olisi maamme toinen havainto lajista.

Viime vuonna löysin peruspukuisen leppälinnun Helsingin Itä-Pasilasta 1.11. ja mustaleppälintunaaraan Helsingin Kaivopuistosta 4.12.. Naaras muleli liikkui vilkkaasti hämärän tullessa, mutta onnistuin kuvaamaan linnun. Maa oli tuolloinkin sula.

Keskiviikkona 27.12. Otso Häärä yhytti linnun pimeässä klo 7. Paikalle saapui aamun aikana puolensataa bongaria, mutta lintua ei valoisaan aikaan löytynyt, kunnes iltapäivällä klo 15:40 Kari Lindblom hiffasi mustaleppälinnun ulkoilutien varresta. Lintu näkyi vielä klo 18:30 ulkoilutien valoissa.

Leppälintuja joka lähtöön

Punarinta ja leppälintu ovat läheistä sukua satakielelle. Ne ovat sellaisia näppärän pyöräköitä, pieniä pikkulintuja, jotka hyppelevät usein maassa. Niillä on ohut hyönteissyöjän nokka, koivet ovat ohuet ja pitkähköt. Maassa liikkuminen on yhteistä rastaiden kanssa. Jotkut itäiset leppälintulajit ovat niin kauniita, että niitä tekisi mieli lähteä katsomaan. Leppälinnut saattavat pesiä korkealla vuoristossa ja olla sen myötä todella karaistuneita ollakseen hyönteissyöjiä.

Muistan Kiinassa ihmetelleeni, miten joku lintu oli Robin, toinen Nightingale tai Rubythroat (Erithagus, Luscinia, Irania, Tarsiger, Chaimarrornis). Leppälinnut olivat sentään yhtenäisempi poppoo, jotenkin ne mielsin hieman erilaisiksi kuin nämä muut satakieliporukkalaiset. Mutta eipä se paljon auta, jos vaikka uskoo näkemänsä linnun olevan jonkun leppälinnun.

Leppälintuja on lukuisia lajeja ja vielä useampia alalajeja. Pelkästään leppälinnun ja mustaleppälinnun erottaminen toisistaan vaatii asiaan paneutumista. Jos kyseessä on naaras, niin aivan harmaavatsaiset ovat mustaleppälintuja, leppälinnuilla vatsassa on aina vähän punerrusta. Suomalaisella leppälintukoiraalla musta kurkku rajautuu selvärajaisesti lepänpunaiseen rintaan, kun taas mustaleppälinnulla musta valuu alemmas, jopa vatsaan saakka. Sitten on useita muita tuntomerkkejä, mutta kaiken kaikkiaan vaihtelu on melkoista, ja kuten tiedetään, monet linnut eivät välitä ihmisen mieltymyksestä luokitella lintuja lajeiksi ja alalajeiksi, vaan ne parittelevat jonkun toisen näköisen linnun kanssa, jos se sattuu tuntumaan hyvältä ajatukselta. Läheisten lajien jälkeläiset ovat usein lisääntymiskelpoisia, eikä linnuille ”risteytyminen” ole mikään ongelma. Viikin mustaleppälintu varmastikin pyydystetään, jotta siitä saataisiin jotain tolkkua, mutta kuten Kimmo Heiskanen totesi, on se varmaan harvinaisin Viikissä nähty lintu.

Kiitokset Tapani Järviselle, sekä Kimmo Heiskaselle ja Kari Lindblomille!

Yhteydenotot: tomi.muukkonen at lintukuva.fi, Puhelin 0400 968855