Viikon Kuva 04/2218

 





Anna kuvalle pisteet:

10 Erinomainen/Excellent
9 Kiitettävä/Very good
8 Hyvä/Good
7 Tyydyttävä/Quite good
6 Välttävä/Passable
5 Huono/Bad
4 Ala-arvoinen/Poor

Northern Goshawk Finland January 2018

Canon EOS-1D X Mark II + EF600mm f/4L IS II USM, 1/100 sec, f 5,6, ISO 1600

I photographed a young Goshawk today from close distance but it didn’t mind at all.

Contact tomi.muukkonen at birdphoto.fi, Phone +358 400 968855

On koiraihmisiä, kissaihmisiä, ja meitä muita. Olen kai eläimistä pitävä henkilö, jonka rakkaus ovat linnut ja ihmiset. Ehkä olen enemmän kissa- kuin koirahenkilö, mutta karhuhenkilö en ole. Petoeläinten hoitajana Korkeasaaren eläintarhassa vuonna 1979 siivosin muun muassa kahden aikuisen gepardin tarhaa kissojen ollessa samassa häkissä samoin kuin yksivuotiaiden lumileopardien. Kissojen kanssa tulin hyvin juttuun, mutta karhuista näin painajaisia. En missään tapauksessa menisi samaan häkkiin karhun kanssa, karhut ovat arvaamattomia, en edes karhujättiläisen eli Kuusamon Juuso-karhun kanssa, kuten Kimmo Ohtonheimo (ent. Ohtonen), mutta Kimmo onkin rohkea.

Jäin joskus kahvitauon ajaksi pikkupandojen häkkiin, koska en ollut varusmiespalveluksen aikana oppinut juomaan kahvia (petroolia). Pikkupandat kiipeilivät päälläni ja terävillä kynsillään housujen lahkeita ylös. Kivojahan pikkupandat olivat, vaikkeivät olekaan mitään sukua oikeille pandoille vaan pesukarhuille. Isopanda olisi ollut aika kova juttu, mutta aika nössöjähän ne ovat. Vaimo haluaisi Ähtäriin niitä katsomaan, mutta katsotaan nyt. Eläintenhoitajan ominaisuudessani pääsimme Hagenbeckin eläintarhan sisätiloihin katsomaan gorillaa Hampurissa. Harmaa gorillauros ilmeisesti ihastui vaimooni, koska hoitaja totesi, ettei se ollut koskaan käyttäytynyt sillä tavoin. Olihan se kokemus nähdä noin mahtava eläin aivan vierestä, vaikkei ollutkaan sumuisilla vuorilla.

Miten tämä kaikki liittyy viikonkuvaani kanahaukasta. Siten, että kaikki ihmiset eivät tee eroa lemmikkieläinten, karjan, tarhaeläinten tai villieläinten välillä. Lintuharrastajien ja jopa biologien kesken näkemykset eroavat toisistaan. Jotkut pinnabongarit halusivat estää kanahaukkaa tappamasta lapinpöllöä juoksemalla väliin käsiä taputtaen, ja joku toinen haluaa pelastaa kaikki kuoleman omat luontokappaleet.

Elämä luonnossa on yhtä tappamista ja syödyksi tulemista. Jos hyönteissyöjä ei osaa suunnistaa syksyllä etelään vaan harhautuu Suomeen, sen kohtaloksi koituu kuolema kylmään ja nälkään. Jonkun mielestä lintuharrastajien pitäisi korjata tällaiset linnut pakkoruokittaviksi ja kenties kuljetettaviksi jonnekin lentokoneella.

Talitiaisten poikasista kuolee ensimmäisen puolen vuoden aikana noin 90 prosenttia. Autoon törmää joku satatuhatta lintua vuodessa ja aika moni menehtyy törmättyään talojen ikkunoihin tai hukkuu mereen harhauduttuaan väärään suuntaan. Jokainen voi kantaa huolta ja murhetta kaikista luontokappaleista, jos siltä tuntuu. Aidon luontokuvaajan kuuluu kylmettää tunteensa ja pysyä sivustatarkkailijana. Jos kettu korjaa Vanhankaupunginlahdelta yöllä (17.1.2018) siipirikon merihanhen, se on niin sanottu luonnon laki, eli näin kuuluukin olla. Kettu vie linnun, joka ei selviä. Tässä tapauksessa lintuharrastajien viime hetken yritys pelastaa lintua oli siinä mielessä ymmärrettävä, että hanhi oli törmännyt ihmisen pystyttämään sähköjohtolinjaan. Mielellään haluamme sähköä tänne lahden itäpuolelle, mutta jos mahdollista, ilman ilmajohtoa kiitos!

Kanahaukka Accipiter gentilis Helsinki 21.1.2018

Vaimoni ei pidä kanahaukoista, hänen mielestään niitä on aivan liikaa pääkaupungissa, ne syövät kaiken. Minä näen kanahaukkojen silmissä villin luonnon. Nämä eläimet eivät temppuile ihmisten iloksi, ne elävät omaa elämäänsä.

Yhteydenotot: tomi.muukkonen at lintukuva.fi, Puhelin 0400 968855






PisteetNimimerkkiPalaute/kysymys