Canon EOS-1D X Mark II + EF400mm f/4 DO IS II USM +1.4x III, 1/2500 sec, f 11, ISO 1600

You can see all pictures of the week if you push the arrow below.

Contact muukkonentomi at gmail.com

Tarkkailemme iltataivasta keskimäärin jokaisena iltana vuodesta, koska näemme sen parvekkeeltamme. Ainahan horisontti ei näy sumun tai sateen vuoksi, mutta näin kevätpäiväntasauksen aikaan se on hyvinkin näkynyt. Parin vuoden aikana autoilu ja lentoliikenne on vähentynyt romahdusmaisesti täällä pääkaupungissa. Parhaiten ilmansaastutuksen väheneminen on näkynyt merellä meriliikenteen vähennyttyä olennaisesti. Ilman kirkastuminen on ollut luonnollisesti mitä upein asia.

Maaliskuussa alkoi näkyä punertavia taivaanrantoja, joten oli pakko tarttua kameraan, ja ikuistaa näkemäämme. Jossain vaiheessa mieli jo arvuutteli, voivatko sodat tuulet tuoda tuota punaa, mutta sitten kerrottiin, että Saharasta oli lähtenyt iso pöläys punaista hiekkaa korkeuksiin. Ensimmäiset tummanpunaiset iltapilvet eivät kuitenkaan johtuneet näistä hiekoista, mutta sitten horisontti meni aivan tulipunaiseksi. Koska ajankohta sopi hyvin saharantuuliin, arvuuttelin asiaa netissä, ja sieltähän tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä. Kyse oli saasteesta. Vielä jonain toisena ajankohtana olisin tuon saasteen voinut ymmärtääkin, mutta en nyt, kun ilma Helsingissä on kirkas kuin merivesi keväisin.

Onneksi somesta löytyy joka käänteessä asiantuntijoita!?

Kevään valo ja ihanuus Merihanhet Helsinki 23.3.2022

Bongari kolahti luukusta. Olen nautiskellut tästä ihanan paksusta lehdestä jokaisena päivänä, se on ihan parasta lukemista juuri nyt kevään kynnyksellä. Vesa Jouhkilta oli kysytty, mitä järkeä on bongauksessa, ja hän vastasi, että ei mitään.

Kysymyshän on hyvä, mutta samalla outo, sillä miksi harrastuksessa pitäisi olla jotain järkeä. Eikö se riitä, että on löytänyt harrastuksen, josta saa iloa ja energiaa? Pitääkö samalla tehdä tiedettä ja taidetta, oppia jonglööriksi ja trapetsitaiteilijaksi? Jos saisimme vain nauttia hyväksi löytämistämme tavasta harrastaa luontoa. Lintuharrastushan on tietysti ok, koska harrastajalla on hyvä syy lähteä ulkoilemaan ja kokemaan, mutta kun se voi joskus olla tylsää. Minäkin olen löytänyt taas bongauksen ihanuuden, jännityksen, jota se tuo tähän tasaiseen elämään. Nyt juuri kirjoittaessani tätä keskiviikkoiltana moni bongari on kaukana kotoa bongaamassa pimeässä. Voisin saada elämänpinnan 399, jos olisin siellä minäkin, mutta koska tiedän miten rankkaa bongaus oikeasti on, olen kotona valmiina nukkumaan, ja töihin aamulla. Jos olisin tosibongari, olisin siellä minäkin, mutta menee se näinkin. Kestän tuon pinnan menetyksen, tuon pinnan, jota jo kerran lähdin kauas bongaamaan, ja jonka olisin nyt voinut paikata.

Yhteydenotot: muukkonentomi at gmail.com, Puhelin 0400 968855