Helmikuussa tyrmistyin, kun näin harmaa- ja jalohaikaroiden yhdyskunnan komean kuusikon pinossa tien varrella. Sittemmin päädyin ratkaisuun, ettei ole mitään syytä mennä asiassa viranomaisten puheilla, vaikka jotain luonnonsuojelulain vähän täsmentämätöntä (mitä lajeja kielto koskee) pykälää rikottiin. Ajattelin, että ympäristössä on vielä komeita metsälöitä, jonne yhdyskunta varmaan siirtyisi. No keväällä yllätyin, kun haikarat asettuivat nuoreen tiheään istutuskuusikkoon korkeudeltaan vain puolet aiemmasta pesämetsiköstä, alueen ainoa yhdyskunta vastaavan matalassa puustossa.

Kävin tänään katsomassa, kuinka tuo nuori metsä taipuu vallinneessa kovassa pohjoistuulessa. Jäi sellainen vaikutelma, että pesät olivat nyt paremmassa turvassa kuin korkeudessa heijaavien kuusten latvuksissa. Katsoin ensin, että yksi pesistä oli lumen peitossa yöllisen lumisateen jäljiltä, no jalohaikara siinä vain hautoi.

Koskenkylä “cityn” pienessä harmaahaikaroiden yhdyskunnassa olivat jo ensimmäiset kuoriutumisesta kertovat munankuoret maassa pesäpuiden juurella. Tämän yhdyskunnan tapahtumia pääsen seuraamaan aivan kotipihalta. Viime vuonna asutuksen syntyessä, haikarat pitivät kovaa meteliä ja lensivät alituiseen talomme yli risu nokassa. Tänä vuonna haikarat asettuivat aika huomaamattomasti asumaan vanhoja risupesiään. Sikäli näyttää siltä, että vanhojen pesien käytöllä on etunsa pesinnän aloituksen aikaistamisen suhteen. Tosin nyt tuo takatalvi osui aika kriittiseen aikaan juuri kuoriutuneiden poikasten vuoksi.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä