Seitsemän pöllölajia kahdessa päivässä lokakuussa! Kuvassa ainoa tälle syksylle uusi, suopöllö.

Kiinnostuin helmipöllöjen syysesiintymisestä ja siitä millaisessa maastossa vaelluspöllöt liikkuvat. Siksi varhain torstaiaamuna matkalla Tirmoon soitin vartin verran helmipöllöä harjumaisemassa. Helmipöllö ei lyhyellä aikaa kuulunut, mutta sentään lehtopöllö kävi vieressä naukumassa ja huuhkaja huusi kauempana tunnetulla pesäpaikallaan.

Illalla menin Pukarolle ajatuksella käydä Torpan takaisella metsäalueella kokeilemassa helmipöllöä. Siellä kuin myös Torpan pihalla olin aiempina vuosina onnistunut houkuttelemaan helmipöllöjä. Nyt olin paikalla varpuspöllön hämärän aikaan, joten kokeilin ensin varpuspöllön syyslaululla. Vastaus tuli melkein heti, mutta vaikeni saman tien. Vielä vaaleaa taivasta vasten metsätien kääntöpaikan yli erottui pienen linnun hahmo, lentäen äskeisen äänen suunnasta perässään keskikokoinen pöllö. Pakeneva varpuspöllö äänteli jotain lyhyttä soinnikasta hätäisen kuuloista ääntä. Pöllöjen välimatka oli lyhyt niiden painuessa puiden latvojen sekaan. Myöhemmin varpuspöllö kuului vielä useaan kertaan, joten isompi pöllö jäi ilman saalista. Viirupöllönaaras huhuili pari kertaa pienen matkan päässä, joten se se takaa-ajaja varmaan oli. Helmipöllöstä tuli vain epävarmaksi jäänyt äänihavainto kaukaa.

Torpalta käväisin vielä pellon reunassa kokeilemassa sarvipöllöä. Se näkyi sekä lämpökameran kuvassa kauempaa että tosi läheltä otsalampun valokeilassa.

Seuraavan aamun yllätys oli suopöllö Heikinkylän peltolakeuksilla. Olin jo tovin aikaa seisoskellut kiikaroimassa peltotien risteyksessä, kun aivan vierestä pelmahti hermonsa hallinnan menettänyt suopöllö siivilleen. Pöllölaji numero kuusi runsaan vuorokauden sisällä! Koska puuttuva helmipöllö oli ennakkoon helpoin, tuli tavoitteeksi saada seitsemäs samalle illalle.

Ajelin illalla metsäalueelle, jossa helmipöllö on ollut varma löytää. Matkalla kuulin huuhkajan varpuspöllöhämärän aikaan (sehän on myös huuhkajan aktiivisen soitimen aikaa) ja lehtopöllön naukumista vähän myöhemmin. Helmipöllön atrapointi ei tuottanut pitkään aikaan tulosta. Joutessani katselin lämpökameralla maanrajan rapinoiden syytä - myyriä siellä ähelsi, niitä nyt on. Vihdoin alkoi kuulua helmipöllö(je)n sivalluksia, mutta ne pysyivät kaukana. Kuulin myös varpuspöllömäisen skaalalaulun, joka oli kuitenkin sävyltään kuin helmipöllön naukaisuääni. Olin toivonut saavani jonkun helmarin kuvaan kirkasvalolampun valoon, mutta ei nyt onnistunut. Ilmeinen syykin helmipöllöjen pitämään etäisyyteen selvisi, kun viereisen nuoren kuusen latvaan ilmestyi viirupöllö. Se ei tykännyt kirkasvalolampun keilasta, joten siitäkään en saanut kuvaan.

Minulle on ollut pieni yllätys pöllöjen voimakas reagointi muiden pöllöjen ääniin ja erityisesti viirupöllön osalta suoranaiset saalistukseen viittaavat käyttäytymiset. Viime mainitusta kaikkein erikoisin oli näkemäni varpuspöllön takaa-ajo. Tuntuu siltä, että viirupöllöt ovat, erityisesti kuluvan syksyn aikana, aina paikalla kun soitan helmipöllön atrappia. Mieleenpainuva oli tapahtuma 27.9. edelliseen liittyen. Olin Illan pimetessä taas helmipöllöjen perässä. Kaiutin soi auton katolla ja itse seisoskelin auton takana. Toiselta puolen autoa liisi suoraan kohti viirupöllön (myöhemmin tunnistettu) äänetön hahmo, joka aivan auton kohdalla muutaman metrin päässä tunnisti minut vaaraksi koukaten sivuun ja ylös, kadoten taakseni metsään. Ei mennyt pitkään, kun perässä tuli toinen viirupöllö aivan samaa reittiä ja tehden aivan saman väistöliikkeen kuin edellinen.

Hämmästyttävää oli myös edellisessä viikkarissani kuvaamani neljän pöllölajin ilta helmipöllön atrapilla ja erikoisinta siinä sarvipöllöjen saapuminen atrapille. Tai silloin määritys jäi oikeasti sarvi-/suopöllöksi, sillä aloin jälkikäteen miettimään, että kuinkas ne siiven kärjen mustat olikaan näkyneet? No asia piti paikata. Ulla tuli tällä kertaa mukaan valoa näyttämään. Kokeilin ensin suopöllön ääntä. Mitään ei tapahtunut, mutta sarvipöllön sodinääntä ei tarvinnut kauaa soittaa, kun pöllö ilmestyi ja tuli hyvin kuvatuksi. Poistui sitten, eikä heti palannut. Vaihdoin helmipöllön soimaan, jolloin sarvipöllö palasi heti yllemme kaartelemaan. Miksi avomaiden pöllö kiinnostuu metsien pikkupöllön äänistä, mutta suopöllö ei herätä kiinnostusta, vaikka kyseessä on läheisin sukulaislaji?

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä