Viikkarissa on sitruunavästäräkki Labbyn luhtaniityn ja gofkentän rajalta muutaman päivän takaa. Taas kuulin ensin vain muutaman kutsuäänen. Koska lajilla on yhä jäänteenä status harvinaisuudesta ainakin omassa mielessäni, olen tähän saakka jättänyt lajin määrittämättä pelkästä äänestä. Nyt jo päätin, että ääni riittää. Onneksi laji tuli vielä hienosti näkyville, joten ei ainakaan jäänyt äänimääritys kaivertamaan mieltä.

Labbyn luhta oli ennen useamman keltvästäräkkiparin asuttama. Kävin nyt kävelemässä varta vasten oikein kierroksen isomman luhdan alueella - ei ainoatakaan keltavästäräkkiä. Laji on käsittääkseni kadonnut aivan vasta useammalta vanhalta pesimäpaikalta: Ruskis, Haravankylä sekä Pikkupernajanlahden ja Pernajanlahden pohjukan niityt taitavat olla ilman. Mikä lie syynä? Pohjois-Suomen soilla lajia vielä löytyy ja ilmeisen elinvoimaisena kantana.

Hamnskärillä on aina toivoa löytää jotain hyvää, vaikka saari vaikuttaisi olevan tyhjä pikkulinnuista.

Keskiviikkona saaressa oli aika hyvä iskujoukko: Mauri Leivo, Eero Inkeroinen, Kalle Larsson, Markus Kanninen ja ak. Lopettelimme aika vaisuksi jäänyttä aamuvakiota muistomerkillä ja suuntasimme pohjoisrannalle aloittaen paikallisten etsimisen. Heti metsän reunaan saavuttuamme, edestä kuului mielenkiintoinen kirkas ääni, josta heti saattoi kommentoida, että tuon äänen lähde pitää kaivaa esiin. Jo heti tässä vaiheessa mieleeni tuli äänestä mieleen vaihtoehtona sepelsieppo - laji jota en ollut koskaan nähnyt. Kaivoin kännykän taskusta ja soitin kutsuäänen BirdGuidesta - täsmälleen sama ääni kuului edestä jostain rantaraidan suunnasta. Ääni liikkui ja me levittäydyimme hakemaan lähdettä. Kierrettiin koko saari, mutta ääni vaikeni eikä löydetty koko saaresta muita “hysyjä” kuin harmaasieppo, talitiainen, hernekerttuja ja tiltaltti.

Make ja Eero palasivat muistomerkille, Markus ja Kalle leiriinsä, minä siirryin vielä keskusmetsikön kätköihin. Taktiikkani oli malttaa katsellen ja kuunnellen. Yksi sieppomainen lennähti, se oli harmaata lajia. Sitten toinen vilahti korkeiden haapojen latvuksessa. Näin vain vilaukselta mustavalkean siepon ja sen laajan valkean kaulasepelen - tosisponde elis! Kun Make ja Eero ehtivät paikalle, sieppo siirtyi leirimetsikköön ja alkoi laulaa - Kalle sai makuupussipinnan.

Sepelsieppo oli minulle aluepinna numero 316, joista sponttaaneja nyt 290 ja tosispondeja 288 (muutama viikkari sitten kirjaamassani tosisponde lukemassa oli virhe). Kahden lajin näkemisessä olen ollut paikalla, mutta toinen ehti havaita lajin ennen minua: pilkkaniskan löysi Torbjörn West ja ruostepääskyn muistaaksen Risto Suksi.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä

Sepelsieppo
Collared FlycatcherFicedula albicollis
Loviisa, 26.5.2025
Canon EOS R5 Mark II, 707 mm, f/8, ISO-800, 1/4000 sec, Hand held