Finland July, Helsinki heinäkuu 2010

Canon Eos-1D Mark IV + 400mm DO IS USM (f 4,0), 1/4000sec f 10,0, ISO 1600

Adult Swift in flight

Two pair of Common Swift nest above our department.

Thanks to Swift specialist Amnonn Hahn (Tel Aviv, Israel) and Arto Juvonen for advicing me about behavior of Swifts

Contact tomi.muukkonen@birdphoto.fi Phone +358 400 968855

Tervapääskyt pitävät helteestä

Tervapääsky on lämpimien ilmanalojen lintu, joka lentää pois kylmien ilmanpurkausten aikana jopa tuhannen kilometrin päähän pesäpaikasta. Poikaset vaipuvat horrokseen, jos ne eivät saa ravintoa. Ne kestävät yli kaksikin viikkoa syömättä. Tervapääsky on pariuskollinen, ja se pesii vuodesta toiseen samassa paikassa, mutta toisin kuin laulujoutsenet, tervapääskyt ovat yhdessä vain pesinnän ajan. Koiras ja naaras saapuvat eri aikaan pesimäpaikalle.

Poikaset viipyvät pesässä kuutisen viikkoa, tai kauemminkin, mutta sitten ne ovatkin valmiita, niiden ei tarvitse opetella lentämään, eivätkä ne putoa maahan ensilennolla. Elämä siipien varassa alkaa siis kerrasta poikki systeemillä, eli aikaisintaan seuraavana vuonna poikanen saattaa käydä katsomassa pesäpaikkaa, vaikkei vielä pesisikään. Pesintä alkaa vuoden -kolmen vuoden kuluttua pesästä lähdöstä. Emot ja poikaset eivät siis enää kohtaa, eli emot eivät ruoki kerran lentoon lähteneitä poikasiaan. Tervapääskyt ilmeisesti nukkuvatkin ilmassa, parittelu tapahtuu joko ilmamassa tai pesässä; juominen tapahtuu lennossa nokka veden pintaa viistäen.

Tervapääsky on kaupunkilaistunut

Etelämpänä kalliojyrkänteillä pesivä laji on ollut maassamme harvalukuinen kolopesijä. Luonnonkolojen lisäksi kelpaavat kottaraisille tehdyt linnunpöntöt. Tervapääsky runsastui, kun me suomalaiset aloimme rakentaa kerrostaloja. Nykyään suuri osa vajaasta 100000 tervapääskyparistamme pesii ihmisasutuksissa. Pesimäkanta kasvoi sotien jälkeen, mutta kääntyi hienoiseen laskuun 1970-luvulla. Vielä 1950-luvulla tervapääsky puuttui Pieksämäen keskustasta (Keski-Savo), mutta nykyään vanhassa postitalossa ja sen viereisessä kerrostalossa pesii kaksikymmentä paria. Pelkästään Helsingissä pesii noin 20000 paria tervapääskyjä, ja se onkin pääkaupungin kolmanneksi runsain pesimälintu.

Tervapääsky on pitkäikäinen lintulaji, se elää jopa 20-30 vuotta. Kotona Suomessa se viettää keskimäärin vain 2kk ja 10 päivää, muulloin se seilaa Eteläiseen Afrikkaan ja takaisin. Nuolihaukat jahtaavat niitä toisinaan, ja onnistuvat joskus nappaamaan 150 km/tunnissa lentäviä sirppisiipiä. Tervapääsky on sukua kolibreille, eikä se ole mitään sukua varpuslintuihin kuuluville pääskyille. Tervapääsky on mainio nimi linnulle, joka on kuin tervattu pääsky, vaikkakin pitkäsiipisempi. Kirkasta taivasta vasten lintu näyttää mustalta, mutta auringonvalossa etenkin vanhat linnut ovat lämpimän ruskeita selkäpuolelta. (lähteenä viitisentoista eri lintukirjaa, mm Pertti Koskimies SUOMEN LINTUOPAS 2005, Markku Mikkola ja Jan Södersved KUU KIURUSTA KESÄÄN 1990 sekä Martti Hario Aleksi Lehikoinen Esa Lehikoinen Mikko Pyhälä Kirsi Pynnönen-Oudman Kari Toiviainen SUOMEN MUUTTOLINNUT 2006)

Tervapääskyjen esitys vailla vertaa

Tänään sunnuntaina 18.7. Helsingissä on ollut kaunista säätä juhannuksesta asti päivälämpötilojen pysytellessä vähintään +20 asteessa, siis jo 23 päivää putkeen. Keskiviikkona 14.7. oli aika pysäyttävästi +30C, jonka jälkeen alkoi onneksi vähän tuullakin. Asumme Helsingissä 50-luvun kerrostalossa, metsän reunassa. Vuodesta toiseen tervapääskyt pesivät vintillämme, toinen pari keittiön yläpuolella ja toinen makuuhuoneen. Linnut ruokailevat viereisen merenlahden yllä, Vanhankaupunginlahdella. Tervapääskyperheillä on tapana harjoitella muodostelmalentoa kotitalojen lomassa. Tänä vuonna oravat eivät kiipeilleet vintille syömään poikasia. Poikasten lähdettyä kuvasin niitä parvekkeeltamme, ja jokaisena aamuna ne tulivat yksi toisensa jälkeen katsastamaan parin metrin päästä, mikä parvekkeella raksutti. No sehän oli tietysti minun kamerani. 12. heinäkuuta jälkeen linnut palasivat vielä kotitalolle, mutta vain satunnaisesti. Harmi vain, ettei nyt ollut sellaisia useamman linnun parvia. Sadan metrin päässä olevassa talossa linnut käyvät vieläkin.

Heräsin tervapääskyjen kirskuntaan. Kahdeksan lintua kävi yhtenään pesäpaikalla kisailemassa, ja minulle tuli kiire parvekkeelle kuvaamaan. Nyt leikittiin ilmeisesti kuka-pelkää-mustaa-miestä-leikkiä, koska parvi lensi ohitseni käden ojennus etäisyydeltä aina uudestaan ja uudestaan. Ilmeisesti tarkoituksena oli, että se voittaa, joka uskaltaa hipaista minua. Tästä ei voinut mitenkään saada kuvaa 400 millisellä, jonka lähin tarkennusetäisyys on 3,5 metriä. Yhtä mahdottomia olivat ne tilanteet, kun linnut tulivat yksi toisensa jälkeen suoraan kohti, pysähtyivät edessäni kuin seinään lentäen paikalleen, räpistelivät siinä hetken, ennen kuin taas jatkoivat viilettämistään. Aika mahdottomia olivat myös parvikuvat, koska linnut lensivät ryhminä puiden latvojen välissä. Tällaista lentonäytöstä en ole koskaan nähnyt. Kahviakaan en ehtinyt juoda, niin paljon tapahtui koko ajan.

Kiitokset tervapääskyasiantuntijalle Amnonn Hahn:ille (Tel Aviv, Israel) ja Arto Juvoselle opastuksesta tervapääskyjen käyttäymisen suhteen. Viime päivien kuvausvinkeistä kiitokset Tomas Kansanaholle ja Eero Vaseniukselle!

Tervapääskyemo vie ruokaa pesäpoikasilleen -kurkkupussi on täynnä hyönteisiä tai hämähäkkejä.

Yhteydenotot: tomi.muukkonen@lintukuva.fi Puhelin 0400 968855