Valkein purjein. Jalohaikara purjehtii kelluvalla ruokolautalla Ullan päivän puhurissa.

Kesän sääoloista huolestuneena kävin katsomassa jalohaikaran pesinnän menestymistä toisessa tämän kesän harmaahaikarayhdyskuntia, joissa jalohaikarat pesivät. Huomioon ottaen tämän kesän sääolosuhteet ei ollut mikään yllätys, että maassa oli paljon puolikasvuisten harmaahaikaroiden poikasten raatoja. En muista, että olisin koskaan aiemmin nähnyt yhtä paljon. Kuolleiden poikasten ikäjakauma voi liittyä ajankohtaan tai sitten siihen, että puolikasvuiset poikaset yrittävät jo vähän kiipeillä ja räpiköidä pesällä ilman vanhemman poikasen taitoja ja voimia. Jälkimmäistä teoriaa tukee raatojen eriasteinen tuoreus.

Ei ollut helppo löytää jo edes aiemmin tiedossa ollutta jalohaikaran pesää. Meni vähän samoiluksi, kunnes vihdoin tunnistin oikean kuusen sen latvassa näkyvistä kolmesta haikaranpesästä. Kiikaroimalla vähän aikaa, nousi pesän reunalta näkyviin jalohaikaran poikasen pää. Vielä sain tovin katsella, ennen kuin tunnistin pitkät koivet pesän päällä ja hahmotin tuuhean kuusen oksiston läpi pesällä seisovan emolinnun hahmon. Ei ole helppoa löytää jalohaikaran pesää tiheässä kuusikossa. Drone olisi oikea työkalu.

Ullan päivän iltana kävin vielä Pernajanlahden pohjukan kalliolla vähän aikaa ihmettelemässä. Tuuhean katajan suojissa seisten, aika meni mukavasti nuolihaukkojen korentopyyntiä ihaillessa. Kovasta tuulesta johtuen saalistus tapahtui matalalla ruovikon pinnassa ja lomassa. Retkelle (ebird-listalle) uutena lajina ilmestyi västäräkki eteläpään avoimelle kalliolle. Saman tien sen seuraan ilmestyi keltapäinen västäräkki - sittis. Sitten tapahtui se virhe, josta en koskaan opi pois: kamera kuvausasentoon niin nopeasti kuin mahdollista. Nopea liike karkottaa tietenkin kuvattavan kohteen. Sitruunavästäräkki nousi siivilleen ja ylös taivaalle - ehkä se laskeutui tulvivalle niitylle ja kenties tulee viettämään sulkasatovaiheen paikalla. Sain dokumettikuvan lennosta, mutta jälkeenpäin mietin, millä olisin perustellut kaavakkeelle ilman kuvaa (sitruunavästäräkki oli aikoinaan niin kova laji, että oli tarkistettavien havaintojen RK-listalla) määrityksen erotuksena keltapäävästäräkkiin, vaikka määritys oli aivan taatusti varma jo reagointiajan hetkellä eli alle sekunnin havaintoajalla.

Palauteosio ei ole toistaiseksi käytössä